Olet mitä syöt

Pah, tammikuu kohta ohi enkä ole saanut päivittää yhtään treeniä. Flunssa jyllää jo neljättä viikkoa ja tänään tuntui, että tauti alkaa uudestaan. Nenä vuotaa ja aivastuttaa. Tämä alkaa jo käydä sietämättömäksi. Treenikassi lötköttää yksin nurkassa. Uudet rannetuet katselevat siellä ja ihmettelevät, miksei mennä heiluttamaan rautoja. Suoraan sanottuna veetuttaa aikasta rankasti. Iltojen vietto sohvalla viltin alla televisiota katsellen ei ole mua. :( Tosin keskiviikkona oli taas kivaa ohjelma töllöttimessä. Jutan uusin läskinpoltto kausi alkoi. Aikasta huikealla tuloksella lähdettiin liikenteeseen. Ikäiseni tyttönen pudotti painoaan noin 40 kiloa.Voiko olla hienompia tarinoita kuin ylipainoinen ihminen, joka löytää liikkumisen ilon ja tekee valtavan elämänmuutoksen ja löytää elämän ilon ja ennenkaikkea parantaa omaa terveyttään. Nostan hattua. Kaikista ei siihen varmasti ole. :) Olet todellakin, mitä syöt. :)

Mitä sitten meidän perhe syö. Minä olen meidän perheen ruokavastaava. Hoidan ruokaostokset kerran viikossa ja hankin tarvikkeet terveelliseen kotiruokaan. Lähikaupassa ei ravata ja näin saamme hieman pienennettyä ruokalaskujamme. Rahaa kuluu 4 henkisessä perheessämme ruokaan noin 800-1000 euroa/kk. En tiedä onko se paljon... Ruoka on meidän perheessä asia,josta ei säästetä. Rahkat ja raejuustot ovat sitä, mikä parhaalle maistuu. Hedelmiä ja kotimaisia vihanneksia ostetaan paljon (en edes katso kilohintaa).

Oma ruokailuni viikolla on hyvin säännöllistä. Säännöllistä toimistotyötä tekevälle tämä on helppoa.
Pyrin saamaan kaloreita päivän aikana 2000-2500. Tarkoituksena ei ole laihtua, vaan mielummin saada hieman lisää massaa ja lihaksille tarvittavaa energiaa kasvuun. Normi päiväni näyttää oheiselta.

7.00 aamupuuro, raejuusto, lasi tuoremehua, 1 rkl öljyä ja vitamiinit
8.30 välipalalla rahkaa, loraus vadelmakiisseliä ja hedelmiä, muki kahvia
11.00 lämmin ruoka
13.30 välipalana sama kuin aamulla, muki kahvia
16.30 2 x proteiinileipä, kinkkua, kasviksia ja kahvia tai toinen lämmin ruoka
20.00 iltapuuro, raejuusto ja öljy
22.00 palautusjuoma Reco2, jos treenipäivä
22.30 rahkaa ja loraus vadelmakeittoa

 

Rakastan rutiineita ja voin syödä vaikka vuoden samaa ruokaa. :) Olen hyvin askeettinen ruokailun suhteen. Tärkeintä on, että tiedän eväskupissa olevan tarpeeksi hiilaria, prostkua ja rasvaa. Viikonloppuisin en syö kellon mukaan, vaan sitten mennään perheen ehdoilla. Aikasta hyvin lapsetkin ovat oppineet, että äiti syöttää heitä usein. Aamupuuron syövät raejuustolla ja välipalana on usein rahkaa ja ananasta. Ihmettelevät myös kovasti, jos äiti ei ole tehnyt salaattia ruoalle. Aikamoinen vaikutus äidin ja isän esimerkillä. Kuinka paljon voimmekaan vaikuttaa lapsiimme omalla käytöksellämme. :)

Lauantaisin meillä on herkkupäivä. Rakastan kanelipullaa. Se on heikkouteni. Kaikista muista herkuista voin kieltäytyä ongelmitta, mutta jos tarjolla on tuoksuva korvapuusti, en pysty sanomaan ei, vaan pulla lennähtää suuhuni ennenkuin kerkeän asiaa edes miettimään. Kaikilla meillä on heikkoutemme.
Muutenkin viikonloppuisin otan rennommin ruoanlaiton suhteen. Ruoasta löytyy rasvaisia juustoja, kermaa ja vaalea leipää. :) Herkuttoman tammikuun lipsahdus sattui tänään. Leivoimme lapsosten kanssa. Lasi kylmää maitoa ja pullaa. Ei voi sanoa Ei.

 

Useammasta blogista olen lukenut päivityksiä, joissa raotellaan ostoskasseja, mitä saa satasella tai viidellä kympillä. Empä voinut olla vastaamatta haasteeseen. Mitä saa 4 henkinen perhe 196,95 eurolla viikoksi. Piti ottaa monta kuvaa, kun eivät yhteen kuvaan mahtuneet. Kuvasta puuttuu vaippapaketti, joten ruokaan meni noin 180 €. Muutama jättikokoinen juurespussi on jäänyt kuvasta pois. Ota nyt hienoja kuvia, kun kaksi vuotias erittäin innokas keittiöapulainen pyörii jaloissa.Tykkään valmistaa ruoat alusta alkaen itse, joten eineksiin turvaudutaan meillä todella harvoin.

 

 

Seuraavana vuorossa nessu nenäliina hauis käännöt. Tiukkaa sarjaa tiedossa. Sen jälkeen sohvalle sulattelemaan tuoreiden pellavan-auringonkukkasiemen sämpylöiden aiheuttamaa sämpylä-ähkyä. :) Herkullista viikonloppua!

 

Uuden vuoden lupaus toteutettu: Oma blogi

Nyt se on tehty. Nyt se on tässä. Minun oma blogi rakkaasta harrastuksestani tai paremminkin elämäntavastani. Puolisen vuotta olen lukenut aktiivisesti muiden treeniblogeja ja haave omasta on vain kasvanut ja kasvanut. Ja nyt se on tehty.

Tämän hetken tavoitteeni on kirjoittaa blogia vuosi 2014 ja seurata, kuinka maratoonarin vartalosta saadaan muokattua lihaksikkaampi kovalla treenillä. :) Blogia voisikin sanoa ennemminkin treenipäiväkirjaksi. Toivon myös, että sivuilleni eksyisi jokunen lukijakin ja saisin jonkun innostumaan treenaamisesta ja terveellisistä elämäntavoista. Varsinkin äideille haluan antaa toivoa siitä, että raskauden runteleman vartalon voi saada kuntoon kovalla työllä. Aihe saattaa eksyä myös harhapoluille, kuten lapsiperheen värikkääseen elämään.

Heti alkuun sanon myös, että en ole liikunnan ammattilainen eli taskussa ei ole PT-ohjaajan papereita, en ohjaa jumppia enkä valmenna ketään. Nämä jutut ovat siis amatööritasoisia ja minun omia ajatuksiani ja tapojani. :)

Kuka siis olen.
Olen 33-vuotias pienen tytön ja pienen pojan äiti sekä perheen isomman pojan vaimo.
Päivät kuluvat toimistotöissä ja iltojen muutamat tunnit koitan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Perheen, työn ja harrastuksen yhdistäminen on välillä hankalaa, mutta hyvällä suunnittelulla pääsee pitkälle.
Minun oma, treeniaika, alkaa, kun olemme saaneet lapset nukkumaan. Yleensä yhdeksän aikaan illalla nappaan treenikassin olalle ja pöräytän pikku autolla salille. Illalla on ihana treenata, kun ei ole ruuhkaa.

Lajin pariin eksyin 20-vuotiaana, kun löysin lähi salin ja rakastuin heti. Muistan vieläkin pimeän illan. Lunta satoi hiljalleen, kävelin kaupungin läpi kohti opiskeluaikaista yksiötäni. Olin niin innoissani, että meinasin räjähtää. Soitin serkulleni ja kerroin, mitä aion alkaa harrastamaan. Fitness, se on minun juttuni. Siitä ne asiat lähtivät rullaamaan kovaa vauhtia eteenpäin. Nuorena ja rohkeana otin suoraan yhteyttä silloiseen huippu fitness kilpailijaan ja halusin hänen valmennukseensa. En sinne päässyt, koska välimatkamme oli niin pitkä, mutta hän suositteli ystäväänsä, joka myös toimi lajin parissa. Ja niin sain oman valmentajan, jonka kanssa teimme yhteistyötä kevääseen 2007, jolloin minun piti lähteä ensimmäisiin kisoihini. Kuinkas kävikään. Joku ihmeen biologinen kello olikin erimieltä asiasta ja kertoi, että nyt onkin perheen perustamisen aika. Eihän sille kellolle voinut sanoa ei, joten esikoisemme syntyi elokuussa 2007.
Siinä puhkesi minun fitness kuplani, jossa elin aikasta monta vuotta. Koko lajin harrastaminen jäi. Minusta tuli satunnainen lenkkeilijä ja jumpissa käviijä. Onneksi kuitenkin terveellinen elämäntapa oli jo juurtunut niin syvälle, että kunnossa pysyin vähäiselläkin treenaamisella.

Kului 6 vuotta ja polveni alkoi reistailemaan. Kävin kiropraktikolla ja sain ohjeen aloittaa sali treenit. Naiset kuulemma turhaan juoksevat lenkkipolulla kuolemaa karkuun, kun meidän elinikä on muutenkin miehiä korkeampi. Naisten olisi järkevämpää käydä salilla. Sain lähetteen fysioterapeutille, jonka revin kotona. Minä en mitään neuvoja tarvitse treenaamiseen. :) Seuraavalla viikolla (huhtikuu 2013) hankin salikortin ja otin yhteyden vanhaan valmentajaani. Nyt on treeniasiat kunnossa, katse tulevaisuutta kohti ja mikä tärkeintä, polvi on taas iskussa.

Olen monesti miettinyt, kuinka saatoin olla 6 vuotta poissa salilta. Ilmeisesti annoin itsestäni kaiken 7 vuoden aikana uuden opettelussa. Laskin, punnitsin, treenasin, hioin tekniikoita.... Tein hyvän pohjatyön, mutta sitten oli tauon paikka. Nyt vanhana ja viisaana osaan ottaa iisimmin. Panostan laatuun en määrään. Koko loppuelämä on aikaa ja nyt en polta itseäni loppuun vaan nautin poltteesta lihaksissa ja hiki pisaroista otsalla. Tässä lajissa käy toteen sanonta, hiljalleen hyvä tulee.
...Kuka sano et saat tuloksii ilma duunii? Älä usko niit se on pelkkä satu.... :)

Jatkoa seuraa. :) Tervetuloa matkalle mukaan. :)

Lopuksi muutama lähtötilanne kuva elokuulta. Habaa kasvattamaan ja ennenkaikkea tikkujalkoihin lihaa. :)