Tämän hetken tavoitteeni on kirjoittaa blogia vuosi 2014 ja seurata, kuinka maratoonarin vartalosta saadaan muokattua lihaksikkaampi kovalla treenillä. :) Blogia voisikin sanoa ennemminkin treenipäiväkirjaksi. Toivon myös, että sivuilleni eksyisi jokunen lukijakin ja saisin jonkun innostumaan treenaamisesta ja terveellisistä elämäntavoista. Varsinkin äideille haluan antaa toivoa siitä, että raskauden runteleman vartalon voi saada kuntoon kovalla työllä. Aihe saattaa eksyä myös harhapoluille, kuten lapsiperheen värikkääseen elämään.
Heti alkuun sanon myös, että en ole liikunnan ammattilainen eli taskussa ei ole PT-ohjaajan papereita, en ohjaa jumppia enkä valmenna ketään. Nämä jutut ovat siis amatööritasoisia ja minun omia ajatuksiani ja tapojani. :)
Kuka siis olen.
Olen 33-vuotias pienen tytön ja pienen pojan äiti sekä perheen isomman pojan vaimo.
Päivät kuluvat toimistotöissä ja iltojen muutamat tunnit koitan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Perheen, työn ja harrastuksen yhdistäminen on välillä hankalaa, mutta hyvällä suunnittelulla pääsee pitkälle.
Minun oma, treeniaika, alkaa, kun olemme saaneet lapset nukkumaan. Yleensä yhdeksän aikaan illalla nappaan treenikassin olalle ja pöräytän pikku autolla salille. Illalla on ihana treenata, kun ei ole ruuhkaa.
Lajin pariin eksyin 20-vuotiaana, kun löysin lähi salin ja rakastuin heti. Muistan vieläkin pimeän illan. Lunta satoi hiljalleen, kävelin kaupungin läpi kohti opiskeluaikaista yksiötäni. Olin niin innoissani, että meinasin räjähtää. Soitin serkulleni ja kerroin, mitä aion alkaa harrastamaan. Fitness, se on minun juttuni. Siitä ne asiat lähtivät rullaamaan kovaa vauhtia eteenpäin. Nuorena ja rohkeana otin suoraan yhteyttä silloiseen huippu fitness kilpailijaan ja halusin hänen valmennukseensa. En sinne päässyt, koska välimatkamme oli niin pitkä, mutta hän suositteli ystäväänsä, joka myös toimi lajin parissa. Ja niin sain oman valmentajan, jonka kanssa teimme yhteistyötä kevääseen 2007, jolloin minun piti lähteä ensimmäisiin kisoihini. Kuinkas kävikään. Joku ihmeen biologinen kello olikin erimieltä asiasta ja kertoi, että nyt onkin perheen perustamisen aika. Eihän sille kellolle voinut sanoa ei, joten esikoisemme syntyi elokuussa 2007.
Siinä puhkesi minun fitness kuplani, jossa elin aikasta monta vuotta. Koko lajin harrastaminen jäi. Minusta tuli satunnainen lenkkeilijä ja jumpissa käviijä. Onneksi kuitenkin terveellinen elämäntapa oli jo juurtunut niin syvälle, että kunnossa pysyin vähäiselläkin treenaamisella.
Kului 6 vuotta ja polveni alkoi reistailemaan. Kävin kiropraktikolla ja sain ohjeen aloittaa sali treenit. Naiset kuulemma turhaan juoksevat lenkkipolulla kuolemaa karkuun, kun meidän elinikä on muutenkin miehiä korkeampi. Naisten olisi järkevämpää käydä salilla. Sain lähetteen fysioterapeutille, jonka revin kotona. Minä en mitään neuvoja tarvitse treenaamiseen. :) Seuraavalla viikolla (huhtikuu 2013) hankin salikortin ja otin yhteyden vanhaan valmentajaani. Nyt on treeniasiat kunnossa, katse tulevaisuutta kohti ja mikä tärkeintä, polvi on taas iskussa.
Olen monesti miettinyt, kuinka saatoin olla 6 vuotta poissa salilta. Ilmeisesti annoin itsestäni kaiken 7 vuoden aikana uuden opettelussa. Laskin, punnitsin, treenasin, hioin tekniikoita.... Tein hyvän pohjatyön, mutta sitten oli tauon paikka. Nyt vanhana ja viisaana osaan ottaa iisimmin. Panostan laatuun en määrään. Koko loppuelämä on aikaa ja nyt en polta itseäni loppuun vaan nautin poltteesta lihaksissa ja hiki pisaroista otsalla. Tässä lajissa käy toteen sanonta, hiljalleen hyvä tulee.
...Kuka sano et saat tuloksii ilma duunii? Älä usko niit se on pelkkä satu.... :)
Jatkoa seuraa. :) Tervetuloa matkalle mukaan. :)
Lopuksi muutama lähtötilanne kuva elokuulta. Habaa kasvattamaan ja ennenkaikkea tikkujalkoihin lihaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti